Ompas taas ollut päivä täynnä haasteita. Onneksi äippä jaksaa meitä ulkoiluttaa. Hiukka, kun äipän pää alkoi nyökkyä niin iskä-Chydde teki mahasyöksyn kohti kuraojaa. Siellä oli lintu kuravettä hörppäämässä. Olisi ollut komia molskahdus, kun iskä olisi molskahtanut pää edellä ojaan ja irvistänyt lintu poikittain valkoisten hampaitten välissä. Eri asia sitten, kuka moisen linnun olisi syönyt. Hyi, en minä ainakaan. Kautta hienostuneitten viiksieni, joku raja sentään siinäkin mitä suuhunsa laittaa.

Keitettyä seitifilettä, haaleaksi puhallettua, suuhun suoraan. Jäähile pedillä lepääviä isoja katkarapuja ja Hyla kuohukermaa... suussa jo maistuu. Älyäisi äippä nyt, kun vihjeenä koitan pakastimeen päätäni nojata. Ei ole helppoa olla nälissään, vasta 3 purkkia Almoa olen laittanut masukkaani. Kuivamuonaa palanpainikkeeksi. Hienon naisen pitää linjoistaan kuitenkin huolta pitää. Sille myönnytyksenä, light kuivamuonaa...