Nyt annettiin minullekin oma suunvuoro, vaikka kovasti "pitkin hampain". Epäilivät mokomat, että jotain poikkipuolista kirjoittaisin heistä. Minäkö? Omista kullanmuruistani, sarvet päässä ja pirun hiilihanko kainalossa.
Eilen illalla; illaksi meillä yhä kutsutaan kello 22.00 jälkeistä aikaa, oli taas huumorintaju koetuksella kullanmurujen kanssa. Ensiksi isukki itse kävi toiletissa sillä seurauksella, että ilmanvaihto piti suurinmalla pitää. Tukka vaan hulmusi päässä, kun meillä tuuletettiin.
Sitten pikku prinsessa meni otsaa rypistämään vuorostaan. Olin jo aienmasta oppinut, että kannattaa olla oviaukolla valmiina pyyhkimään. Kyllä vaan, luitte aivan oikein. Pyyhkimään Nessulla. ensin kostealla ja sitten kuivalla. Vaan meilläpä plinsessa on äippää fiksumpi ja nopeanpi liikkeisenpi. Ja eikun pepua kenttään, pitkin keittiön mattoa, jatkaen eteiseen ja minä karjuen perässä. Hiki vaan lensi kaaressa, kun ympäri taloa juostiin peräkanaa. Lopulta sain plinsessan kiinni, mutta eipä ollut enää Nessua mukana. Piti sitten paljasta kouraa käyttää ja kouraista peppuun jääneet pökäleet. Plinsessan massu on yleensä niin kovalla, että saa tosissaan otsaansa rypistellä ja lopputulos jää sitten puolitiehen roikkumaan ja pyyhitään sitten mattoon.
Isukkikissa sitten hermostui touhustamme ja sai hurjan hikan. Eipä muuta, kuin pelästyttämään hikkaa pois. Siitäpä isukki sitten otti niin nokkiinsa, että luut kolahtaen asettautui maate kirjahyllyn päälle ja kääntyi selälleen... Murphyn laki toimi taas.... isukki kellahti suoraan reunan ylitse ja tipahti lattialle.
Jos, katse voisi tappaa, niin olisimpa jo ruumishuoneella. Minähän se tietysti se suuri syyllinen olin, joka vartavasten kävi toisen alas tönäisemässä. Kuinkas muuten.
Huokaisin jo, että jokos tässä äipällä iltarauha alkaisi...
Liian aikaisin nuolaisin, ehti tipahtaa... Ulkoa alkoi kuulua kauhea harakoiden räkätys ja se kuului läheltä ja lujaa. Karvasääret meinasi ponkaista suoraan ikkunan lävitse ja muka jotain näkivätkin ulkona. Pakko oli lähteä yöpaidassa katsomaan mikä kylätappelu siellä oli meneillään?
Kissahan siellä istui harakkaseurueensa kanssa Kirjosiepon pesämökin päällä, jossa on poikasia. Sanon harakkaseurueensa kanssa, koska jostain syystä tämä kyseinen kissa on meidän perän harakoiden suosikkivihollinen numero uno! Minne tahansa kissa liikkuu, lauma räkättäviä harakoita seuraa kannoilla, kotipihalleen saakka. Olisiko käynyt vaaniskelemassa harakoiden pesällä ja saanut vihat niskaansa?
Minä tempaisin luudan oven pielestä ja karvaset sääret vilkkuen yöpaidan alta painatin männyn luokse, jossa pesäpönttö on, kuin pelastava enkeli konsanaan. Taisin lähinnä dervissiltä näyttää ja kuulostaa. Hakkasin männyn runkoa pelottaakseni kissan pois. Kissaan en koskenut, sellaiseen minusta ei sentään ole. Pelästyi kissa ja hyppäsi alas juosten kotiaan kohti, harakat ja minun kiroukseni perässään.
Missään vaiheessa minulla ei käynyt mielessä mitä naapurit mahtoivatkaan tykätä performanssistani? Myöhemmin sitten illalla alkoi omatunto kolkuttaa, että josko poikasraukat saivat sydänkohtauksen, kun hullu akka luudalla pesäpuuta pieksää... Tänä aamuna, kun ulkoiltiin karvasäärien kanssa kuultiin huojennuksekseni piipitystä yhä pöntöstä ja molenmat lintuvanhenmat syöttivät poikasiaan.
Täytyy tunnustaa, etten taida olla niitä kaikkein tylsinpiä naapureita karvasäärieni kanssa ollenkaan? Mahtaa naapureilla olla usein hauskat hetket meidän kustannuksella. Kohta alkaa ihmiset luopua telkkareistaan, kun on meidät seurattavana.
Vakavissaan ollaan suunniteltu tositv ohjelmaa. Se kyllä olisi sellainen kassamagneetti, että pyyhkisin karvasäärien peppua jos sadan euron seteleillä. Sitten suunnitteilla on myös ollut sellainen extremeaction kaiken jo muka kokeneille" vietä päivä Birmojen kanssa ja selviä hengissä"...tyyliin. Se toisi varmasti meille suurta julkisuutta, rahaa ja maallista mammonaa. Ajateltiin pyytää meidän suuret idolit Extreme Duudsonit sisäänajamaan tuota survivalkurssia. Kovasti voisi heilläkin naama kalveta näitten haastajien edessä. Alkavat varmaan meitä sponsoroida; sentään ollaan mekin kolmikko ja vielä heitäkin hullumpia. Komiaa!!!!! Onkohan täällä Pohjanmaalla kraanavedessä jotain erikoista, kun hulluus tuntuu tännepäin keskittyvän?
